Tunnen sisimmässäni tuskaa. Tai ainakin tunsin äsken. Miksi en nyt tunne mitään? Mistä tuska tuli ja minne se meni? Ja ennen kaikkea: mihin kellonaikaan se tulee takaisin?

Ilmeisesti siis vältin myrskyn - vaikkakaan en tiedä, miten tai miksi. Huomaan toiveissani paradoksin. Nyt nimittäin toivon, että tuska ei olisi mennyt pois näin pian. Haluaisin tutkia sitä - selvittää, mistä se on peräisin. Paradoksi on kuitenkin siinä, että äsken kun tuska oli läsnä, koin, että minulla ei ole voimia eikä halua tutkia tuskani alkuperää. Toivoin vain, että joku ottaisi tuskani pois - kuten sitten kävikin.

Katosiko tuskani siksi, koska otin vihkon ja kynän esiin ja päätin alkaa kirjoittamaan tuskastani? Toivottavasti ei. Haluaisin jatkossa pystyä tutkimaan tuskaani samalla kun kirjoitan.