Olen luopunut joistain asioista pelätessäni riippuvuutta. Ja aion luopua vielä jatkossakin.

Olen luopunut alkoholista. Olen luopunut makeisista ja niihin verrattavista asioista: makeista leivoksista, makeista jälkiruoista, jäätelöstä, suklaasta - joitain listatakseni. Poikkeuksena limut - niiden kohdalla en ole vielä tehnyt päätöstä, luovunko niistä vai en. Toisaalta käytän niitä niin harvoin, että niitä minun ei nyt edes tarvitse miettiä. Mutta makeasta luopumisesta on vasta sen verran vähän aikaa, että minun on hyvä toistaiseksi pidättäytyä myös limuista, kunnes saan itseni kunnolla totutettua siihen, että en syö mitään makeaa. Terveellisiä herkkuja voin syödä, mutta minun täytyisi vain tutustua sellaisiin paremmin.

Alkoholista olen luopunut melkein kolme vuotta sitten. Siitä luopuessa tarvitsin aikaa ennen kuin koin voivani ostaa alkoholitonta olutta - sillä nimenomaan olut oli ollut se, mitä kulutin säännöllisesti ennen kuin lopetin. Minulle lopettaminen on helpompi ratkaisu kuin rajoittaminen. Lopettaneena ei tarvitse miettiä säännöllisesti sitä, onko oma käyttö kohtuullisissa rajoissa vai ei. Sama pätee makeisiin.

Haluan korostaa tässä vaiheessa, että - kuten jokaisessa tämän blogin kirjoituksessa - puhun ainoastaan omasta elämästäni ja omasta kokemuksestani. Riippuvuuteni - ovatpa ne sitten pieniä tai suuria - ovat minun omiani, eikä niitä voi yleistää koskemaan ketään toista henkilöä. Lopettamisessa on hyvin paljon mietittävää. Nyt makeasta luopumisen yhteydessä olen viimein ymmärtänyt jonkinlaisen selkeän kaavan, jota ajatukseni ovat noudattaneet aiemmin kun luovuin alkoholista, ja nyt uudestaan kun luovun makeasta.

En onnistunut luopumaan makeasta silloin kun sitä ensimmäisen kerran yritin. Ehkä syy oli siinä, että tavoitteeni oli monimutkainen, tai sitten vain siinä, että ensimmäisen sortumisen jälkeen olisi ehkä kannattanut heti yrittää uudelleen. Tavoitteeni oli sillä tavalla monimutkainen, että ajattelin luopua makean syömisestä "silloin kun olen yksin". Kyläillessä tai vastaavassa tilanteessa tarjotuista herkuista en kieltäytynyt. Vaikeaa. Liian vaikeaa. Kun on toisen seurassa syönyt herkkuja, on liian helppoa mennä kotiin kaupan kautta ja ostaa suklaata ja karkkipusseja.

Puhuin ylempänä ajattelun kaavasta. Kun luovuin alkoholista, päätin luopua siitä kerralla kokonaan. Siinä ei ole kyse pelkästään minusta itsestäni. Kun luovuin alkoholista, jouduin luonnollisesti kertomaan siitä muille. Aina kun joku esimerkiksi juhlissa tai kaveripiirien illanvietoissa tarjosi alkoholia, jouduin kertomaan että olen lopettanut alkoholin käyttämisen - ja joudun edelleen silloin tällöin.

Silloin kun olen ollut tekemässä lopetuspäätöstä, olen miettinyt mielessäni tilanteita, joihin tulen joutumaan. Olen miettinyt, miten kaupassa käydessä siellä on hyllyjä, joissa oleviin tuotteisiin minun ei tule kajota. Olen miettinyt, että suljen itseltäni ovia - maailmassa olisi niin paljon hyviä viinejä, viskejä, oluita, liköörejä ja muita hyvänmakuisia juomia - joita minä en tule enää koskaan juomaan. Tähän minulla ei ole edes tarjota itselleni mitään hyvitystä: ei vaihtoehtoista nautittavaa tai tekemistä, ei mitään.

Olen viimein ymmärtänyt, että minulle tärkeää on ollut nimenomaan se, että olen käynyt mielessäni suurimman osan näistä tilanteista läpi ennen kuin olen niihin tilanteisiin joutunut. Tilanteesta on ollut helpompi jatkaa eteenpäin, kun olen jo aiemmin kokenut kaikki ne tunteet, joita tilanne minussa aiheuttaa: haikeutta, makeanhimoa, olutjanoa, määrittämätöntä kurjuuden tunnetta tai mitä vain. Näitä tunteita en ole osannut varsinaisesti lääkitä, mutta olen osannut jotenkin tulla toimeen niiden kanssa, kun olen vain todennut, että tällaisia tunteita näissä tilanteissa ilmaantuu, eikä niille ole pakko löytää jotakin tuotetta, joka vie ne pois.

Kuten aiemmin sanoin, en löydä mitään korvaavaa tuotetta tilalle luopuessani jostakin. On olemassa jonkinlainen sanonta, että yhden oven sulkeutuessa uusia avautuu, tai jotain sinne päin. En ole varma, onko uusia ovia avautunut alkoholin jättämisen jälkeen, mutta sen tiedän ainakin, että siitä vanhasta alkoholiovesta minun ei ole tehnyt mieli kulkea lähes kolmeen vuoteen. En tarvitse sitä, enkä edes hirveästi mieti sitä. Koko ovi on minun silmissäni jo käytännössä muurautunut umpeen.

Kaupassa käydessäni tosiaan havaitsen hyllyjä, jotka eivät ole minua varten. Lopettamisen alkuvaiheessa se on tunutnut joskus haikealta, jopa hyvin pahaltakin, ja joskus on tehnyt mieli livetä hetkeksi omasta päätöksestä. Välillä ajattelen kuitenkin, että ihan siellä samassa kaupassa on monta muutakin hyllyä, joihin en koskaan kajoa. Erilaisia ruokatarvikkeita ja muuta, mihin en vain tule koskaan kiinnittäneeksi huomiota. Osa niistä voisi olla minulle mieluisia, jos vain tutustuisin niihin. Mutta en ole tutustunut. Voin elää hyvin näinkin, vaikka en hyödynnäkään kauppojen tarjontaa ihan niin laajasti kuin mitä minun olisi mahdollista hyödyntää.

Nyt kun makeasta luopuminen on minulla käynnissä, en aio ihan heti aloittaa uutta luopumisprojektia. Mutta silti minulla on sellainen jo mielessäni. Tulen joskus luopumaan nettideittailusta. Nettideittailu on ollut läsnä elämässäni jo kymmenen vuoden ajan. Tällä kokemuksella osaan sanoa omalta osaltani, että nettideittailu on minulle ja hyvinvoinnilleni ongelma. Se ongelma ei ratkea nettideittailemalla.

Lisäys 1.6.2019: Vielä yksi tärkeä asia on se, että olen toisinaan nähnyt paljon unia, joissa olen "retkahtanut" käyttämään jotakin tuotetta, josta olen päättänyt luopua. Tällaisia unia näin paljon silloin kun luovuin alkoholista. Unissa olin esimerkiksi viettämässä iltaa kavereiden kanssa ja join pari alkoholillista olutta, jonka jälkeen tajusin että "ai niin hitto, minähän olin lopettanut alkoholin käytön". Herätessäni olin huojentunut, kun uni ei ollutkaan totta, ja ehkä vähän pelästynytkin sitä unta - mitä jos en pystykään lopettamaan? Nyt pidän kuitenkin tällaisia unia hyvänä merkkinä - ne kertovat minulle siitä, että aivoni käsittelevät luopumista paljon ja että tämä asia on minulle tärkeä. Jossakin vaiheessa käsittely alkaa olemaan valmista, ja silloin unetkin harvenevat.