Minua ei ole luotu maailmaan siksi, että murehtisin ahdistuneena ja kärsisin. Vanhempani eivät tarkoittaneet luoda minua sitä varten, että tuntisin tuskaa. Eivät läheiset minua ensimmäisen kerran katsoessaan ennustaneet pahaa oloa osakseni. Ei minun ole tarkoitus kulkea syvissä vesissä.

Muistan olleeni joskus lapsena onnellinen. Vaan muistaisimpa vielä reitin onnen luo.

Ja olenhan onnellinen nykyäänkin - hetkittäin. En ehkä pitkiä aikoja, mutta hetkiä kuitenkin. Ehkä ne ovat niitä hetkiä, joita varten minut on luotu. Jos saisin ne kerättyä ja järjesteltyä yhteen, ehkä niistä saisin koottua sen laivan, jolla olisi hyvä purjehtia myötätuulessa, ja joka pahimmassa myrskyssä ei kaatuisi, ei rikkoisi runkoaan, ei uppoaisi meren mustaan pohjaan, vaan pysyisi tukevasti ankkuroituna paikoillaan.

Se sama laiva on minua joskus kuljettanut helposti pienellä lammella. Ehkä lapsuuden lampi on vaihtunut suurempaan mereen ja rikkonut laivani karikoissaan. Tai ehkä laivani oli alunperin vain vene, jota pienen lapsen oli helpompi oppia vähän seilaamaan, ja joka lammelle sopi, mutta ei ollut merikelpoinen, vaan joutui merelle kuitenkin, silloin kun lapsi oli vielä liian nuori, eikä ehtinyt rakentaa veneestään isompaa.

Jospa minut on luotu rakentamaan hyvä laiva. Ja hyvää laivaa ei voi rakentaa ilman kokemusta merestä.