Olen liian hyvä olemaan huono
Tämän tekstin olen kirjoittanut paperille 4.6.2018. Nyt 4.4.2019 tallennan sen tähän blogiini. Teksti sisältää kaksi varsin erilaista aihetta, mutta tallennan ne kuitenkin yhdeksi kirjoitukseksi ihan vain sen vuoksi, koska olen ne aikoinani kirjoittanut saman päivän aikana ja yhdelle sivulle, joten kirjoitusajankohdan ollessa sama, oletan, että aiheilla voi olla jokin yhteys, vaikka en sitä enää muistakaan.
Ei ole huono asia olla huono jossain asiassa. Huonoa on itsensä tunteminen huonoksi. Heikkoudet kertovat asioista, joissa itsellä on mahdollisuus tulla paremmaksi. Se, mitä on mahdotonta parantaa, on mahdollista oppia tuntemaan. "Korjauskelvoton" on sama kuin "ehjä". Se ei tarvitse parantamista. Se tarvitsee hyödyntämistä uudella tavalla.
Masennus on vieras. Hän tulee ja lähtee miten haluaa, etukäteen ilmoittamatta. Ei mikään ulkoinen tapahtuma häntä paikalle kutsu tai saa poistumaan. Hän viipyy, mutta ei tule tutuksi. Hän kuluttaa aikaa - saa ihmisen olemaan tekemättä mitään silloin kun on läsnä - ja tekemään paljon silloin kun on poissa.
Ahdistus tulee ihmien sisältä, mutta ei jää sinne. Se ympäröi ihmisen ja peittää sen. Se kadottaa näkyvistä hyvän ja voimistaa pahan.