Sanat, joita ei kai ollutkaan

Tämän tekstin olen kirjoittanut paperille 7.3.2019. Nyt 4.4.2019 tallennan sen tähän blogiini.

Mistä kirjoittaisin? Minulla on halu kirjoittaa, mutta minulta puuttuvat sanat. Tällä hetkellä minun on vaikeaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Ymmärtäähän sen - on mahdotonta pukea ajatuksia sanoiksi, jos ei edes osaa pukea omia tunteitaan ajatuksiksi.

Mistä tunteet sitten tulevat? Tulevatko ne kenties sieltä, mistä minä itsekin olen tulossa, muistoina ja kokemuksina? Vai tulevatko tunteeni siitä tulevaisuudesta, jonka itselleni kuvittelen - jostakin, jonne pelkään joutuvani, ja myös sieltä, minne en usko pääseväni, vaikka haluaisin?

Entä jos ei tunne mitään? Jospa kaikki onkin passiivista, neutraalia? Se selittäisi sen, että ei löydä lähdettä, josta ammentaa ajatuksia.

Uskon, että tämä teksti kuvastaa hyvin tämän hetken olotilaani. Se on yhtä sisällötön kuin tunnetilani. Se on erittäin tylsää, puuduttavaa, mielenkiinnotonta ja pitkästyttävää luettavaa, ja pitäisi näiden seikkojen vuoksi sijoittaa jonnekin, missä selväjärkiset ihmiset eivät voisi joutua sitä lukemaan - kuten esimerkiksi Kiasmaan. Taidettahan se on sellainenkin taide, joka ei ole mistään kotoisin.