Joululaulussa lauletaan; "Oi jos jostain saada voisin suuren puurokauhan, sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan".

Noh, nyt ei ole joulu. Eikä minulla ole edes pataa, josta voisin ammentaa rauhaa. Mutta kauha on, ja jonkinlaisen sementtisopan olen johonkin ruosteiseen kattilaan sakeaksi keittänyt.

Paha olo tulee, ja sitä voi käsitellä joko omassa päässään tai keskustellen terapiassa tai läheisten kanssa. Keskustelut ovat hyviä, tärkeitä ja mielenkiintoisia - mutta auttavatko ne? Entä jos ajatukset vain kiertävät kehää?

Hämmennän kauhalla sekavaa soppaani pyörittäen, enkä oikein ymmärrä, mitä se auttaa. Tuleeko sopasta tasaisempi, tuleeko ajatuksistani selkeämpiä? Onko soppa juurikaan eri näköinen sekoittamisen jälkeen kuin ennen sitä? Minä käsittelen ajatuksiani sekoittamalla ja hämmentämällä niitä - mitäs järkeä siinä on?

Eikö ennemmin kannattaisi antaa koko keitoksen palaa pohjaan ja heittää se jorpakkoon? Mutta tällaiseksi minut on rakennettu - omista ajatuksista ei pääse eroon.