Kirjoitukset
Tämän blogin kirjoitukset sisältävät kirjoittajansa henkilökohtaisia kokemuksia masennuksesta ja ahdistuksesta. Kirjoittaja ei ole masennuksen tai ahdituksen asiantuntija, eikä blogin sisältöä ole tarkoitettu kuvaamaan masennuksesta tai ahdistuksesta kärsiviä ihmisiä tai heidän elämäänsä yleisesti.
Blogin tarkoituksena on toimia kirjoittajalleen tapana käsitellä ja purkaa omaa elämäänsä. Tarkoituksena ei ole toimia apuna muille masennuksesta tai ahdistuksesta kärsiville. Netin kautta luettava blogi ei yksinkertaisesti ole riittävä apu tähän. Tämän blogin kirjoittajalla ei ole muiden ihmisten auttamiseen tarvittavaa asiantuntemusta.
Blogin ajoittain negatiivinen sisältö saattaa olla haitallista luettavaa, jos olet altis masennukselle tai ahditukselle.
Asiantuntevaa apua löydät Suomen Mielenterveysseuran kotisivuilta.
Kertomus tämän blogin tarkoituksesta
Merellä
Kellun keskellä aavaa merta. Kellun, koska uin paikallani. Yöllä meri on ahdistus - joskus myrskyävä - joskus tyyni ja mitään sanomaton kuin masennus - joka tapauksessa yö on aina pimeä. Päivällä meri on kaunis - ja täynnä laudan pätkiä, tukkeja, levyjä, köysiä - erilaisia kappaleita hujan hajan. Öisin ne tuntuvat mahdottomilta hallita. Päivisin yritän koota niitä yhteen ja sitoa niistä edes huteran lautan, joka kykenisi kantamaan minut vähän matkaa - edes siihen seuraavaan myrskyyn saakka, jossa lautta taas enemmän tai vähemmän hajoaa.
En ole hukkumassa, koska öiden myrskyt eivät ainakaan tähänastisen kokemukseni perusteella vaikuta koskaan kestävän liian kauaa omien voimieni kestokyvyn kannalta. Mutta silloin kun on myrsky, en voi koota lauttaani. Voin pysytellä tekeleeni päällä tai vähintään vierellä, jos olen luiskahtanut siltä alas. Mutta en voi rakentaa sitä lisää, koska myrskyssä voimani eivät riitä uusien kappaleiden haalimiseen, vaan pelkästään nykyisen paketin koossa pitämiseen. Myrskyssä voin ainostaan odottaa. Ainoa apu on aika.
Tämä blogi on minun lauttani, pikkuhiljaa edistyvä kulkine, jolla matkaan kohti tuntematonta päämäärää apunani sekalaiset ajatukseni, jotka tutkimattomassa mielessäni kelluvat hajanaisina kappaleina, ja joita tähän blogiin yritän koota ja kiinnittää.
Olen masentunut ja ahdistunut, ja tämä on minun matkani eteenpäin.
P.S. Eräänä jouluna kummilapseni sai minulta lahjapaketin. En ollut itse paikalla, kun kummilapseni avasi paketin, mutta jälkeenpäin kuulin, että kun paketista olikin paljastunut lahjan sijasta kaksi lahjaa, oli kummilapseni huudahtanut: "Ihan parasta!". Nämä sanat jäivät mieleeni (ainakin toivon, että en niitä nyt väärin muista) ja niinpä nimesin blogini niiden mukaan. :)
Kaikki kirjoitukset
Miksi minut on luotu?
Minua ei ole luotu maailmaan siksi, että murehtisin ahdistuneena ja kärsisin. Vanhempani eivät tarkoittaneet luoda minua sitä varten, että tuntisin tuskaa.
Sekoitan ja hämmennän
Joululaulussa lauletaan; "Oi jos jostain saada voisin suuren puurokauhan, sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan". Noh, nyt ei ole joulu. Eikä minulla ole edes pataa, josta voisin ammentaa rauhaa.
Etsin kadonnutta tuskaa
Tunnen sisimmässäni tuskaa. Tai ainakin tunsin äsken.
Tyynellä säällä
Herään lautaltani kello 18:10. Olen lähinnä nukkunut tämän päivän, vaikka on arki ja minun oli tarkoitus tehdä töitä. Jäi nyt sitten tekemättä, kuten eilenkin.
Sanat, joita ei kai ollutkaan
Mistä kirjoittaisin? Minulla on halu kirjoittaa, mutta minulta puuttuvat sanat. Tällä hetkellä minun on vaikeaa pukea ajatuksiani sanoiksi.
Lahjan merkityksestä
Mitä iloa on kirjoituksen lahjasta, mitä iloa taidosta, jos sanat ovat peräisin tuskasta, jos taidon oppiminen on vienyt ne voimat, joilla taitoa käyttää? Hyödyttääkö kirjoittaa ylös viisailta kuulostavia sanoja? Mitä käytännön...
Kertomus tämän blogin tarkoituksesta
MerelläKellun keskellä aavaa merta. Kellun, koska uin paikallani.
Lue lisää kirjoituksesta 'Kertomus tämän blogin tarkoituksesta'...
Mietteitä tulevaisuudesta
Olen parantunut masennuksesta. Voin viimeinkin suunnitella elämääni eteenpäin ilman, että mieleeni tulee negatiivisia ajatuksia, kuten "ei siitä mitään kuitenkaan tule".
Uusi sukupolvi
Vähän alle neljä vuotta sitten ymmärsin, että en ole enää lapsi. Sisareni oli saanut ensimmäisen lapsensa. Sukupolveni oli kasvanut hetkessä kasvateista kasvattajiksi.
Mahdottoman laiska
Kaikki ei ole mahdollista. Rajaton ihminen ei saa niin paljoa aikaan kuin sellainen, joka osaa rajoittaa itseään ja kanavoida energiaansa yhteen suuntaan kerrallaan.