Kertomus tämän blogin tarkoituksesta

Merellä

Kellun keskellä aavaa merta. Kellun, koska uin paikallani. Yöllä meri on ahdistus - joskus myrskyävä - joskus tyyni ja mitään sanomaton kuin masennus - joka tapauksessa yö on aina pimeä. Päivällä meri on kaunis - ja täynnä laudan pätkiä, tukkeja, levyjä, köysiä - erilaisia kappaleita hujan hajan. Öisin ne tuntuvat mahdottomilta hallita. Päivisin yritän koota niitä yhteen ja sitoa niistä edes huteran lautan, joka kykenisi kantamaan minut vähän matkaa - edes siihen seuraavaan myrskyyn saakka, jossa lautta taas enemmän tai vähemmän hajoaa.

En ole hukkumassa, koska öiden myrskyt eivät ainakaan tähänastisen kokemukseni perusteella vaikuta koskaan kestävän liian kauaa omien voimieni kestokyvyn kannalta. Mutta silloin kun on myrsky, en voi koota lauttaani. Voin pysytellä tekeleeni päällä tai vähintään vierellä, jos olen luiskahtanut siltä alas. Mutta en voi rakentaa sitä lisää, koska myrskyssä voimani eivät riitä uusien kappaleiden haalimiseen, vaan pelkästään nykyisen paketin koossa pitämiseen. Myrskyssä voin ainostaan odottaa. Ainoa apu on aika.

Tämä blogi on minun lauttani, pikkuhiljaa edistyvä kulkine, jolla matkaan kohti tuntematonta päämäärää apunani sekalaiset ajatukseni, jotka tutkimattomassa mielessäni kelluvat hajanaisina kappaleina, ja joita tähän blogiin yritän koota ja kiinnittää.

Olen masentunut ja ahdistunut, ja tämä on minun matkani eteenpäin.

P.S. Eräänä jouluna kummilapseni sai minulta lahjapaketin. En ollut itse paikalla, kun kummilapseni avasi paketin, mutta jälkeenpäin kuulin, että kun paketista olikin paljastunut lahjan sijasta kaksi lahjaa, oli kummilapseni huudahtanut: "Ihan parasta!". Nämä sanat jäivät mieleeni (ainakin toivon, että en niitä nyt väärin muista) ja niinpä nimesin blogini niiden mukaan. :)