Minne laivani seilaa - siten kun se tarpeeksi suuri ja vakaa on - kestämään valtamerellä yksin? Missä on tuo maa, jonka satamaan se viimein rantautuu? Palaako se joskus takaisin kotisatamaan, vai viekö elämän virta sen pysyvästi kaukomaille? Siirtyykö vain laiva, vai siirtyykö sen mukana kotisatama?

Jos kotini onkin muualla kuin täällä, missä silloin ovat ystäväni, missä läheiseni? Täällä - aina. Ja minä saatan olla kaukana. Osa ahdistuksestani saattaa tulla siitä, että en tiedä, mihin suuntaan elämässä kulkisin, missä päin maata tai maailmaa asuisin, mitä tekisin. Löytäisinkö mieluisia asioita uudessa ympäristössä? Havaitsisinko mieluisiksi ne asiat, joihin olen täällä tottunut? Iskisikö kaipuu takaisin?

Mutta yhden asian tiedän varmaksi. Jos kuljen muualle, eivät ongelmani jää taka-alalle. Ne seuraavat mukana ja ovat valmiina upottamaan laivani, jos jään yksin liian pitkäksi aikaa liian kauas. Siispä vielä aion pysyä täällä, aion korjata ongelmani ja rakentaa kunnollisen laivan. Kunpa vain tietäisin, miten.